Hola Amigos!
Alkupuhe: Läheiset ihmiset tietää mikä meikäläisen kuvio on ollut, ja kaikessa lyhykäisyydessään teille uusille lukijoille, tarina on se että pelaan jefua ja unelmana on tulla ammattilaiseksi tässä lajissa( tai sitten jonkun rikkaan emännän kultapojaksi jos kaikki meneekin ihan perseelleen). Syy siihen miksi lähdin jenkkeihin oli se että mulla ei ollu enää mitään saavutettavaa Euroopassa saati sitten Suomessa, toinen syy siihen on että tässä nykyisessä maailmantilanteessa tarvitaan joku pätevä koulutus, jos ei halua nuolla kengän pohjia duunikseen plus viiskymppisillä. Eurooppa ja Suomi on tosi miellyttäviä paikkoja, mutta kun ne on nähty, ne on nähty, piste. Isoin asia mitä pohdin täällä jatkuvasti on kulttuuriero. Mikä v*ttu Suomalaisesta kulttuurista tekee muka niin siistin että sinne pitäisi jäädä asumaan, ollaanko me tosiaan niin juroja ja ujoja että me ei uskalleta lähteä maailmalle kivespussit ja pimpit täynnä itsevarmuutta, valmiina räjäyttämään se kaikkien näiden ihmisten päälle. Sinulla on ilmainen työ, asunto, sairaanhoito, sosiaalitoimi ja ruokaa. Täällä porukat vaeltaa Targetin (paikallinen Tarjoustalo) ostoskärryjen kanssa koko omaisuus mukanaan, ilman kattoa ja perhettä koska hey, you fucked up somewhere in the line, now you’re on your own. Fakta on se että meikäläinen pääsee sinne aina takasin äidin hellan luo ja kuluttamaan yhteisesti kerättyjä verorahoja, mutta totuus on se että ihminen on itsenäinen olento ja jossain kohtaa pitää jättää kotikulmat ja avartaa omia näkemyksiä muualla.
Tänne tosiaan saavuttiin 15.6 ja muutama kuukausi ollaan pyöräytetty menemään. Ensimmäinen vaikutelma koko paikasta oli aika luonnollinen. Ei mitään päräyttäviä elämyksiä tai muuta, ihmiset oli sitä samaa mitä näin sillon kun kävin Ohiossa vuosi sitten talvella, mukavia ja lepposia. Yleisesti ottaen kaikki näytti ja vaikutti kyllä ihan suht mukiin menevältä, joten se siitä alku fiilistelystä.
Saavuin Oaklandin lentoasemalle ja nappasin Bartin ( eli paikallinen tunnelbana jolla pääsee näppärästi paikasta A, paikkaan B). Nokka kohti Pleasantonia, meikäläisen tulevaa kotipaikkakuntaa. Pleasant Hill, Walnut Creek ja Martinez muistuttavat aikalailla toinen toistaan. Jokasella kylällä on omat pikku huvituksensa paikallisista baareista leffateattereihin. Näihin mestoihin tietysti tuli iskettyä ekan kuukauden aikana ja käteen jäi aika tynkä klubikulttuuri sekä ylidyyrit popcornit joita toki sai re-fillaa mielen mukaan. Mieleenpainuvin keissi ekalta kuukaudelta oli kyllä San Fransiscon Pride-tapahtuma missä näkyi jos jonkin näköistä elämää. Nudisteja klovnimaskseissa ja homoseksuaaleja omissa elementeissä. Ketään ei näytä kiinnostavan hevonv*ttuakaan muiden tekemiset. Ihmiset huolehtii omista jutuista ja jos jotain kiinnostaa niin se on yleensä poliisi. Cali, ja varsinki Bay area on mieletön senkin takia että täällä vallitsee liberaali-ajatusmaailma. Tee niin kauan omia juttuja kuhan et pilaa sillä toisten päivää. Suomen sisäsiittoisesta, itsesäälistä ja kateudesta elävästä kulttuurista on helppo integroitua tähän mielettömään elämäntapaan mikä täällä vallitsee. En syytä Suomalaisia. Mehän ollaan yksi kansakunta muiden joukossa, silti pitää katsoa hiukan kieroon.
Kun ihminen muuttaa uuteen paikkaan, tulee mieleen postittaa siitä kaikille ihmisille somessa. ”Minulla on kaikki kivasti täällä uudessa paikassa”, ”Katsokaa kun mä olen täällä ulkomailla ja sinä siellä surkeassa Suomessa”. Rehellisyyden nimissä näin mietin minäkin. En ikinä kuvitellu että mikä avartava kokemus oli muuttaa tänne. Asiat ei tietenkään muutu automaattisesti paremmaksi vaan niitten tiettyjen asioiden eteen pitää tehdä tietty määrä duunia. Osa ihmisistä elää spontaanisesti ja päättää lähteä ulkomaille kattelemaan ilmoja ilman mitään murheita tai pläänejä. Itse kuitenkin olen päättänyt elää päämäärälle ja se kesti n. 5 vuotta kun tosissaan rupesin miettimään että millastakohan olisi jenkkilässä tuo jefun pelaaminen. Asiat tuli laittaa järkkään ja guess what, I’m here,
Se alkuhorinoista. Meikäläinen meni heti seuraavana päivänä hoitamaan muodollisuudet pois alta valmentajien kanssa jotta homma saataisiin käyntiin. Diablo Valley college on tosiaan Junior College missä valmistellaan entisiä linnakundeja ja koulutoheloita seuraavalle tasolle opiskelemaan ja pelaamaan parempaan kouluun mistä saa sitten sen tutkinnon tai rikossyytteen kannabiksen hallussapidossa tai raiskauksesta. Meikäläisen kesäryhmässä oli 89 kiinalaista opiskelijaa ja yks n. 2 metrinen Suomalainen poikanen hyvällä koulupohjalla. Opettajat tietenki nappas musta kopin ja koulu piti hoitaa asiallisesti koska olin kutakuinkin ainoa kuka pysty hablaamaan englantia kiitettävällä tasolla. Kesäkurssit oli perseestä, en valehtele. Joka viikko sulle lyödään käteen uus tehtävä ja 4-sivuinen essee mikä pitää pakon voimin vääntää aina seuraavaan deadlineen mennessä. Onnistuin kaikissa koulutehtävissä ja vielä ihan hyvillä arvosanoilla. Hyvä minä.
Futiksesta. Treenit on maanantaista torstaihin kesällä, eli viikonloppusin jää aikaa elää kaikelle turhalle vyyhditykselle. Treenit alkaa koulun jälkeen klo 14 ja loppuu illalla klo 19 aikoihin. Treeneissä käy satunnaisesti porukkaa koska kesällä kaikki on rälläämässä ja nauttimassa näistä vähistä nuoruuden täyttämistä vuosista mitkä loppuu hyvin nopeasti kesäisin. Se mitä näkee televisiossa on aika lailla eri meininkiä kuin mitä se todellisuudessa on. Täällä jengi ottaa jenkkifudiksen tosissaan ja laittaa ittensä likoon joka päivä, tietenkin porukka on hyvin valikoitunu ja vain muutama etenee seuraavalle kierrokselle. Meillä on kokonaisuudessaan kova joukkue tälle kaudelle ja mulle luovutettiin alottavan DN eli ( Dick Niilon) paikka meidän sika siististä 7-frontista. Puolustus on monipuolinen ja tulee aiheuttamaan päänvaivaa vastustajalle.
Lempinimet on täällä kovassa käytössä ja meidän d-line koutsi anto mulle nicknamen Dolph, legendaarisen ruotsalais-amerikkalaisen näyttelijän Dolph Lundgrenin mukaan. Toinen lempinimi on Vnasty, ja siihen tulee sitten ajallaan joku sopiva selitys ja tarkoitus.
Mitäköhän vielä, eka peli nyt perjantaina ja ottelusta löytyy vissiin live streami (linkitän myöhemmin). Loppuhorinoihin jotain että, täällä on kivaa, ja että äitiä on ikävä ja toki frendejä mutta onhan tää nyt saatanan siistiä.
– ViNasty
